Lisäävätkö tietokonepelit älykkyyttä?

Tietokonepelit ja pelaaminen yleensä ovat saaneet suhteellisen huonon maineen. Pelatessa liikunta jää taka-alalle, ulkoilmassa leikkiminen lapsilta tekemättä ja kaverit tapaamatta. Näin sanoo asiantuntijoiden yleinen mielipide. Kuinka usein kuitenkaan mietitään tietokonepelien hyviä puolia? Ovatko nämä asiantuntijat tutustuneet kyseessä oleviin peleihin vai onko kyseessä loppujen lopuksi vain teoreettinen päätelmä?

Computer Game

On totta, että pelaava lapsi ei liiku yhtä paljon kuin esimerkiksi jalkapalloa tai tanssia harrastavat lapset. Peleissä karttuvatkin toisenlaiset taidot. Niiden parissa sekä käden että silmän havainnointikyvyt paranevat. Lisäksi ongelmanratkaisutaidot kohenevat.

Pelimaailmassa on tehtävä kiperiä päätöksiä tyypistä riippumatta ja usein toimittava ilman tietoa siitä, mikä juoni on kokonaisuudessaan. Tämä ominaisuus voi kohentaa lapsen kykyä tehdä samoin myös tosielämässä. Vaikka koko suunnitelma ei olisikaan vielä selvillä, on monia asioita, joita voi suorittaa siitä huolimatta. Usein pelit opettavat myös ottamaan selvää asioista ja toimimaan nopeasti joko vaaran tai yllättävän tilanteen uhatessa.

Tutkimukset osoittavat, että lapset rakastavat eniten pelaamisessa monen asian tekemistä yhtä aikaa ja ongelmanratkaisua. Koulun lisäksi monelle, erityisesti koulussa menestyvälle tai opiskelusta piittaamattomalle, elämä voi vaikuttaa tylsältä ja virikkeettömältä. Pelaaminen harvoin on passiivista, kun taas televisio voi istuttaa katsojan paikalleen tuntikausiksi.

Pelatessa on ajateltava, pääteltävä, tehtävä päätöksiä ja toimittava yllättävissä tilanteissa. Missä yhteydessä nämä ominaisuudet kuulostavat tutuilta aikuisille? Kaikkia näitä taitoja tarvitaan nimittäin myös työelämässä.