Mistä himo videopeleihin kumpuaa?

Tätä kysymystä pohtii varmasti päivittäin miljoonat vanhemmat, jotka päivittäin kotiin saapuessaan näkevät lapsen tietokoneen tai konsolin äärellä. Tästä syystä on erittäin hyödyllistä pohtia syitä, jotka vievät niin nuoren kuin vanhemmankin ihmisen virtuaaliseen maailman pelaamaan videopelejä.



Pelkistetyn version mukaan nykyinen sukupolvi on laiskaa ja kärsimätöntä kansaa, joka ei osaa nauttia niin sanotun oikean elämän tarjoamista stimulanteista. Tämä päätelmä on kuitenkin väärä ja olettaa liian paljon – jos yhden kalenterivuoden aikana myydään yli 600 miljoona peliä monien eri sukupolvien edustajille, laiskuus tai kärsimättömyys tuskin ovat tyydyttäviä vastauksia tutkijoiden silmissä.

Tavoitteena suoriutua haasteista

Strategisten pelien suurkuluttajat hakevat täysin erilaisia ärsykkeitä kuin esimerkiksi tasohyppelyiden pelaajat. Erilaiset pelaajat edustavat myös erilaisia kognitiivisia kykyjä, joita yksilöt haluavat luonnollisesti päivittäin stimuloida. Ensimmäisen persoonan ammuntapelien ystävät tuskin nauttivat vastapelaajaan ”murhaamisesta”, sillä toisen pelaajan eliminointi on vain osa suurempaa tehtävää, jonka suorittaminen tuottaa mielihyvää pelaajalle. Esimerkiksi Guitar Hero on monelle erittäin koukuttava peli, sillä tavoitteena on suorittaa tietty tehtävä loppuun mahdollisimman hyvin.

Erään tutkimuksen mukaan ihmiset pelaavat videopelejä, koska he haluavat löytää itsestään ”täydellisen” version virtuaalisessa maailmassa, jossa ei ole fyysisiä rajoja tai rajoituksia. Samalla henkilö pyrkii pelaamaan pelejä, joissa hän voi toteuttaa itseänsä. Ehkä ihmiset haluavat tehdä pelimaailmassa asioita, joita he eivät ole syystä tai toisesta pystyneet tekemään oikeassa elämässä. Esimerkiksi Guitar Heron pelaajat voivat elää unelmaansa rock-tähteydestä, kun taas Battlefieldissä pelaaja tuntee olevansa eliittisotilas.

Pelimaailma vapauttaa pelaajan arkipäivästä

Toinen selitys viittaa fantasian luomiseen omilla ehdoilla: nykyajan pelit antavat pelaajalle lähes vapaat kädet toimia. Videopelit voidaan rinnastaa epäsuorasti kirjoihin, sillä molemmissa sekä lukija että pelaaja luovat omat fantasiansa ja kuvitelmansa materiaalista, joka heille annetaan joko sanojen tai kuvien muodossa. Täten yksi selitys videopelien suosiolle on luonnollinen halumme kontrolloida ja ohjata asioita omien intressiemme mukaisesti.

Entäpä sosiaalinen kanssakäyminen virtuaalisessa maailmassa? On sanomattakin selvää, että uusien ihmisten tapaaminen ”oikeassa” elämässä on useille ihmisille vaikea tehtävä. Näin ollen videopelien avulla ujo henkilö voi tutustua uusiin ihmisiin ilman tarvetta fyysiseen kontaktiin.

Syitä videopelien suosioon löytynee lopulta yhtä paljon kuin pelaavia ihmisiä. Kaikilla on omat intressinsä pelatessa, eikä tiettyä yhden koon selitystä pystytä antamaan. Ehkä me pelaamme videopelejä ainoastaan sen takia, että se on mielettömän kivaa.